Satu: «Illan sininen hetki»
Kaukana pohjoisessa, missä taivas kohtaa maan ja järvet kimmeltävät auringonvalossa, sijaitsi pieni kylä nimeltä Kirkasjärvi. Kylä oli kuuluisa kauniista maisemistaan ja rauhallisesta elämäntavastaan. Siellä asui nuori poika nimeltä Eero, joka rakasti seikkailuja ja luonnon tutkimista. Hänen parhaat ystävänsä olivat Sini, iloinen tyttö, jolla oli pitkät vaaleat hiukset, ja Matti, rohkea ja kekseliäs poika.
Eräänä iltana he päättivät lähteä metsään seikkailemaan. Aurinko laski hitaasti horisonttiin, maalaten taivaan kaikilla mahdollisilla sinisen sävyillä. «Katso tuota!» huudahti Sini innoissaan. «Sininen hetki on alkamassa!» He pysähtyivät ihailemaan taivasta, joka muuttui yhä syvemmäksi siniseksi.
Kun he kulkivat metsän siimeksessä, puut näyttivät tanssivan kevyessä tuulessa. «Tiedättekö mitä?» sanoi Eero vakavana. «Kylän vanhojen tarinoiden mukaan tässä metsässä asuu salaperäinen olento, joka voi toteuttaa toiveita.» Matti nauroi: «Ihan totta! Voimme toivoa mitä vain!»
Ystävykset päättivät leikkiä uhkapeliä ja kokeilla onneaan. Heidän mielessään pyöri unelmia suurista seikkailuista, mutta myös haluja ystävyydestä ja perheestä. Eero toivoi löytävänsä kadonneen aarteen, Sini tahtoi nähdä maailman kauneimman kukkasen ja Matti halusi oppia lentämään kuin lintu.
Yhtäkkiä heidän eteensä ilmestyi kirkas valo, ja siitä paljastui vanha mies pitkässä viitassa. Hänellä oli lempeät silmät ja hänen äänensä kuului kuin pehmeä tuulenhenkäys: «Miksi olette tulleet tänne pimeyden aikaan?»
«Me haluamme toiveitamme täytettävän,» sanoi Eero innokkaasti.
«Toiveet ovat voimakkaita,» vanhus vastasi hymyillen. «Mutta muistakaa, että niiden täyttäminen vaatii rohkeutta.»
Ystävykset katsoivat toisiaan ja nyökkäsivät päättäväisesti. Vanhus osoitti heitä kohti sormellaan ja sanoi: «Kuka uskalsi ensimmäisenä esittää toiveensa?»
«Sanoisin että minä,» sanoi Sini ujosti. «Haluan nähdä maailman kauneimman kukkasen.» Vanhus nyökkäsi ymmärtäväisesti: «Se ei ole kaukana; löydätte sen lumotusta metsästä.»
He lähtivät yhdessä etsimään kaunista kukkaa, joka olisi piilossa syvällä metsän siimeksessä. Matka oli kuitenkin täynnä haasteita – tiheät pensaat repivät heidän vaatteitaan ja pimeys väijyi heidän ympärillään kuin varjo.
«Nyt en enää tiedä minne mennään,» valitti Matti tuskastuneena. Yhtäkkiä Eero huomasi jotain outoa; hieno valo hehkui puiden takaa kuin majakka pimeydessä. “Siellä!” hän huudahti.
He juoksivat valoa kohti kunnes löysivät itsensä avaralta aukiolta keskellä metsää. Keskellä tätä aukkoa kasvoi valtava kukka kaikissa sateenkaaren väreissä – sen terälehdet hohtivat kuin tähdet yötaivaalla.
«Heureka!» huudahti Sini riemuiten juosten lähemmäksi kukkaa.
Mutta juuri kun Sini ojensi kätensä koskettamaan kukkaa, tumma pilvi peitti auringon ja salama iski maahan aivan heidän eteensä! “Mikä tämä on?” kysyi Eero hätääntyneenä.
Vanhus ilmestyi jälleen edellisten tapahtumien keskelle; hänen ilmeensä oli vakava: “Teidän pitää ansaita oikeus tähän kauneuteen!” Hän antoi heille kolme haastetta – jokaiselle yksi – jotka testaisivat heidän sydämensä puhtautta.
Ensimmäinen haaste vaati ystävyyttä; he saivat etsiä kadonneen eläimen metsästä yhdessä. Toinen haaste pyysi heitä auttamaan vaarassa olevaa villieläintä loukkaantumisestaan päästäkseen vapauteen viimeinkin pelastamaan sen elämä. Kolmas haaste opetti heille kiitollisuuden merkityksen; heidän piti löytää tapa jakaa kaunis kukka koko kylälleen ilman itsekkyyttä tai kateutta.
Kaikkien haasteiden jälkeen ystävät olivat uuvuttuneita mutta vahvistuneet yhteisestä kokemuksestaan – he olivat oppineet paljon itsestään sekä toisistaan.
Lopulta palattuaan aukion keskelle vanhus hymyili tyytyväisenä: “Olette näyttäneet todellista sydämellisyyttä.” Hetken kuluttua tumma pilvi haihtui pois auringosta ja aurinko valaisi aukiota jälleen.
«Saatte nyt toiveenne,» hän sanoi iloiten samalla kun hyväntuulisesti puristi kättään yhteen ”Valitsemalla antaa te olette jo saavuttaneet kauneuden.” Ja niin kukka alkoi loistaa vieläkin kirkkaammin kuin koskaan ennen!
Eero katsoi Siniin ja Mattiin: “Tämä on meidän voitto.” Heidän sydämissään poltti uudenlaisten unohtumattomien hetkien lämpö.
Kun he palasivat kotiin kylään kantaen kauniin kukan mukanaan kyyneliin asti valmiina jakamaan sen muiden kanssa kertoo kaiken mitä olivat oppineet matkastaan tuon yön aikana sekä kuinka arvokasta ystävyys todella onkaan – niinhän se loisti heidän sydämessäänkin kuten sininen hetki taivaalla!
Opetus: «Illan sininen hetki»
Elämän todellinen kauneus löytyy jakamisesta sekä rakkaudesta ystäviä kohtaan; silloin voimme yhdessä saavuttaa enemmän kuin yksin.
