Satu: «Karhun uni ja kevään ensimmäinen laulurastas»
Kaukana Pohjolan metsissä, syvällä lumisten puiden syleilyssä, nukkui suuri karhu nimeltä Juhani. Hän oli viettänyt pitkän talven unessa, kunnes eräänä kevätaamuna aurinko alkoi lämmittää maata ja kutsua heräämään. Metsä täyttyi uuden elämän tuoksuista ja lauluista. Juhani avasi silmänsä ja venytteli suuret, karvaiset raajansa. «Ah, vihdoin kevät on tullut!» hän murahti.
Samaan aikaan, kaukana metsässä, pieni laulurastas nimeltä Lauri oli juuri herännyt ensimmäiseen lauluunsa. «Lähetän terveiset keväälle!» hän laulu. Hänen kaunis, kirkas äänensä kaiku pitkin metsää. Juhani kuuli laulun ja tunsi sydämensä sykkeen kiihtyvän. «Mikä kaunis ääni! Minun on pakko löytää tämä laulaja,» hän ajatteli.
Juhani lähti kulkemaan laulun suuntaan. Hänen suuren kokonsa vuoksi oksat narskuivat ja lehdet rapisivat hänen kulkiessaan. Pian hän saapui avaralle niitylle, jossa Lauri lauloi täysillä. «Hei, pieni lintu!» Juhani huudahti. «Miksi laulat niin kauniisti?»
Lauri pysähtyi ja katsoi karhua pelokkaana, mutta näki nopeasti, ettei Juhani ollut uhka. «Laulan kevään kunniaksi! On aika juhlia uuden elämän alkamista,» Lauri vastasi rohkeasti.
«Minäkin haluan juhlia,» Juhani sanoi, mutta hänen suurten jalkojensa alla maa tärisi, ja Lauri pelästyi. «Odota, älä astu niin lähelle!» hän huudahti.
Yhtäkkiä, metsässä kuului outo ääni. Suuri puu kaatui, ja kaikki eläimet pakenivat. «Mitä tapahtuu?» Lauri kysyi, silmät suurina. «Se oli suuri tuuli,» Juhani selitti. «Meidän on tehtävä jotain estääksemme lisää vahinkoa.»
«Voimme yhdessä varoittaa muita eläimiä!» Lauri ehdotti. Juhani nyökkäsi, ja yhdessä he alkoivat laulaa ja huutaa metsän eläimille. «Tulee myrsky, pysykää turvassa!» heidän äänensä kaikui, ja pian kaikki eläimet kerääntyivät turvaan.
Kun myrsky laantui, eläimet palasivat varovaisesti. Juhani ja Lauri seisoivat yhdessä niityllä, ja eläimet kiittivät heitä. «Olette sankareita!» he huusivat. «Ilman teitä olisimme voineet jäädä loukkuun.»
«Meidän on yhdessä pidettävä huolta toisistamme ja metsästä,» Juhani sanoi. Lauri nyökkäsi. «Ystävyys on voimakkainta, kun se yhdistää meidät.»
Ja niin, kevät toi mukanaan uusia ystävyyksiä, ja metsän eläimet oppivat yhdessä olemisen voiman.
Opetus: «Karhun uni ja kevään ensimmäinen laulurastas»
Ystävyys ja yhteistyö voittavat pelon, ja yhdessä voimme kohdata kevään haasteet, olipa ne kuinka suuria tahansa.
Aulikki Lumivaarasta
