Satu: «Ketunpoika»
Olipa kerran kaunis ja rauhallinen metsä keskellä Suomea, jossa aurinko säihkeästi kimalsi puiden lehvistössä. Tämän metsän keskellä asui nuori ketunpoika nimeltään Riku. Riku oli utelias ja seikkailunhaluinen, aina valmis tutkimaan uusia paikkoja ja oppimaan elämän salaisuuksia. Hänen turkkinsa oli kirkkaan oranssi ja silmät loistivat kuin tähdet yöllä.
Eräänä aamuna, kun Riku heräsi aikaisin auringonnousun aikaan, hän tunsi sydämessään kutsua. «Mikähän ihmeellinen seikkailu tänään odottaa?» hän mietti itsekseen. Hän päätti lähteä etsimään vastausta kysymyksiinsä ja hyppäsi iloisesti ulos pesästään.
Metsässä tuoksui raikkaalta sammalelta ja kasteisilta kukilta. «Tänään tutkin Kylmäjärven rantaa,» Riku sanoi itselleen päättäväisesti. Hän juoksi pitkin polkuja, kiertäen valtavia puita ja hypellen yli pienien purojen. Kun hän saapui järvelle, vesi kimalteli auringonvalossa kuin tuhannet timantit.
«Oi Riku», Sulo vastasi surullisena, «tänään olen etsinyt ystävääni Ainoa koko päivän, mutta en löydä häntä mistään.» Riku tunsi sympatiaa Sulon puolesta.
«Älä huoli! Autan sinua etsimään Ainoa,» hän lupasi innokkaasti.
Niinpä he aloittivat etsinnän yhdessä. He kutsuivat kaikkia metsän eläimiä avuksi: linnut lauloivat korkealla puissa ja jänikset pomppivat ympäriinsä ilmoittaen kaikille ystävilleen Ainoista.
Päivän kuluessa he kohtasivat monia haasteita. Eräällä hetkellä he törmäsivät suureen joenuomaan, jonka yli ei voinut hypätä.
«Miten me pääsemme tästä yli?» mietti Riku hermostuneena.
Sulo katsoi ympärilleen ja keksisi äkkiä ratkaisun. «Me voimme rakentaa sillan oksista!» Hän ehdotti innokkaasti.
Riku nyökkäsi innoissaan. Yhdessä he keräsivät paksuja oksia ja kiviä muodostaakseen tukevan sillan joen yli.
Kun he vihdoin pääsivät joen toiselle puolelle, he huomasivat jotakin outoa; maassa oli pieni suuri punainen marja, joka välkehti auringossa.
«Mikä tuo on?» kysyi Riku uteliaana.
Sulo vastasi: «Se on taikamarja! Se voi antaa meille voimaa löytää Aino.» Riku tarttui marjaan varovaisesti ja tunsi sen lämpimän energian virtaavan kehoonsa.
«Kokeillaanpa!» hän sanoi innostuneena.
Kulkiessaan syvemmälle metsään heidän mielensä olivat täynnä toivoa löytyvänsä Ainoa pian. Vihdoin he saapuivat avaralle niitylle, missä useat eläimet kokoontuivat.
«Oletteko nähneet Ainoa?» kysyi Sulo vilkkaasti muilta eläimiltä.
Yksi vanha pöllö vastasi: «Aino on ollut eksyksissä Kaukaisella Vuorella.» Tämä uutinen sai Rikulta sydän hakkaamaan; Kaukainen Vuori oli pelottava paikka täynnä vaaroja!
«Meidän täytyy mennä sinne heti!» sanoi Riku rohkeasti.
Sulo näytti miettivältä: «Mutta se on kaukana… Mitkä ovat suunnitelmasi?»
«Yhdessä me pystymme mihin tahansa! Älä pelkää,» vakuutti Riku houkuttelevasti.
He alkoivat matkustaa kohti vuorta; matka ei ollut helppo eikä nopea. Heidän täytyi ylittää syvät laaksot sekä kiipeillä jyrkille rinteille.
Kun he viimein saavuttivat Kaukaisen Vuoren huipun, he näkivät Ainon hukkuneena tunneleihin kulkevassa luolassa.
«Aino! Me olemme täällä!» kutsui Sulo äänekkäästi.Ainon kasvoilla näkyi helpotus kuultuaan ystäviensä äänet.
«Olin niin peloissani,» Aino sanoi kyynelten valuessa hänen poskiltaan.
«Mutta teitä katsellessani tuntuu kuin olisin jälleen turvassa.»
Aino liittyi joukkoon kiitollisena ystävien avusta, mutta miten he saisivat kaikki ulos luolasta? Luola oli ahdas eikä valo päässyt sisälle kunnolla;
Riku otti esiin taikamarjan sulosta sanoessaan: «Marjat voivat näyttää meille tien!»
Kunnioitettuina marjan voimasta,Riko pyysi: «Älä tuota pettymystä,mene!”
Marja alkoi loistaa kirkkaammin antaakseen ohjeita vahvojen juurien kautta johtamaan ulos tunnelista takaisin metsään!
Pian kaikki neljä matkaajaa olivat vapaudessa jälleen.Tunnelma oli yllätyksellinen,jokainen iloitsi voitosta.Cruiser löytyy turvassa suojastahan kliseistä pitää pitää yllä myönteistä henkeä!
Palattuaan kotiin metsään,Riko,Sulo,Aino nauttivat yhdessä iltaruuastaan.Oli jälleen rauhallista kuten päivän alussa “Koska ollaan ystäviä,on tärkeintä että pidämme toinen toistamme turvassa” sanoo Aino (niin myös jokaisen tarinan opetus).
