Satu: «Kolme toivetta ja samettinen yö»
Olipa kerran pieni kylä nimeltä Korpilahti, joka sijaitsi syvällä Suomen metsien keskellä. Kylän ympärillä levittäytyi kaunis järvi, jonka vesi kimalsi kuin hopea auringonlaskussa. Kesäöinä, kun taivas täyttyi tähtisateista, kyläläiset kokoontuivat rannalle kertomaan tarinoita ja tekemään toiveita.
Yhtenä erityisen samettisena yönä, kun kuu hohti kirkkaana ja tähdet tanssivat taivaalla, kolme parasta ystävää – Aino, Jari ja Lassi – päättivät lähteä seikkailulle. He olivat kuulleet vanhoilta kyläläisiltä tarinoita taikapuun juuresta, joka toteutti kolme toivetta kenelle tahansa, joka uskalsi kysyä sitä oikeasta sydämestä.
«Aino, oletko varma, että haluat lähteä?» kysyi Jari innokkaasti. Hänen silmänsä loistivat kuin tähdet yöllisessä taivaassa. «Meidän pitäisi pysyä täällä ja nauttia tästä kauniista yöstä!»
«Mutta ajatelkaa,» vastasi Aino intoa puhkuen. «Jos löydämme tuon puun ja teemme toivomuksemme, voimme muuttaa koko elämämme! Voimme auttaa perheemme ja ystävämme!»
Lassi nyökkäsi. «Olen samaa mieltä! Tämä voisi olla mahdollisuutemme tehdä jotain suurta.» He ottivat mukaansa vain muutaman evään ja suuntasivat kohti metsää.
Metsässä oli pimeää ja salaperäistä. Puut kohosivat korkealle taivaaseen, ja niiden oksat näyttivät siltä kuin ne haluaisivat suojella pientä seikkailijajoukkoa. Ystävykset kulkivat hiljaa eteenpäin, kuunnellen yöeläinten ääniä.
«Kuulitteko sen?» Lassi kuiskasi äkkiä. «Se kuulostaa siltä kuin joku olisi meidän jäljissämme.»
«Hehkuu siellä!» Aino vastasi pelokkaana mutta päättäväisesti. «Meidän on jatkettava matkaa.»
He saapuivat lopulta avarammalle alueelle, jossa vanha tammi seisoi ylpeänä keskellä metsäpeltoa. Se näytti olevan juuri se puu heidän etsinnässään! Sen runko oli paksu ja kankea, juuret ulottuivat syvälle maahan kuin vahvat kädet halaten maata.
«Katso!» Aino huudahti. «Siellä on kolmonen kirja! Se näyttää olevan taianomainen.»
Kirjan sivut avautuivat itsestään heidän edessään paljastaen kirjoituksia hopeanvärisellä musteella: «Jos sydän on puhdas ja aikeet hyviä, kolmonne toiveesi toteutuvat.»
Jari katsoi jännityksellä ystäviinsä. «Mitä me oikein toivomme? Mitkä ovat tärkeimmät asiat?»
Aino mietti hetken ja sanoi: «Ensimmäinen toiveeni on nähdä maailman kaikki kauneudet! Haluan matkustaa eri maissa.»
«Minun toiveeni on auttaa perhettäni,» Jari ilmoitti päättäväisesti. «Haluan varat koulunkäyntiin sisarelleni.»
Lassi hymyili laimeasti ennen kuin sanoi: «Haluan vain olla onnellinen kaikkina päivinä.»
Ystävykset tarttuivat käsikynkkään tiiviisti yhteen ympyräksi puun ympärille. He sulkivat silmänsä ja alkoivat lausua toiveensa yhdessä.
Kun he avasivat silmänsä jälleen, he tunsivat outoa lämpöä kiertävän ympärillään – se tuntui melkein kuin unelta tai huumaukselta. Yhtäkkiä puu alkoi loistaa kirkkaammin kuin koskaan ennen.
Koko maailma tuntui pyörivän heidän ympärillään hetken aikaa ennen kuin he heräsivät uudelleen metsän laidalla – mutta ei enää niin tummassa yössä! Taivas oli valaistu upeista väreistä; he olivat matkustaneet toiveidensa täyttämiseen!
«Aivan uskomatonta!» Aino ihmetteli katsellessaan lumottuja maisemia eri puolilla maailmaa; siellä oli tropiikin vihreät viidakot sekä Alppien lumihuippuiset vuoret.
Kuitenkin pian he huomasivat ongelman; jokainen uusi paikka toi mukanaan haasteita – kulttuurieroja ymmärtämättömyyttä sekä eristyneisyyttä toisistaan kaukaisissa maissa.
«Katsokaa tätä!» Jari viittasi hankalaan tilanteeseen eräässä savannilla, missä eläimet käyttäytyivät oudosti ihmisten vuoksi. «Meidän on autettava niitä palautumaan!»
Ja niin he alkoivat käyttää osaamistaan yhdessä: Lassi käytti älykkyyttään ohjatakseen eläimiä takaisin luontoon; Aino opetti lapsille tanssia eri kulttuureista ympäri maailmaa; Jari keksi keinoja kerätä varoja auttaakseen muita.
Lopulta he ymmärsivät syvän totuuden: onnellisuus syntyy yhteisöllisyydestä eikä itsekkyydestä – ystävyys sekä empatia voivat voittaa minkä tahansa esteen.
Paluumatkalla kotiin heidän sydämensä olivat täynnä iloa siitä mitä olivat kokeneet yhdessä – ei vain omista unelmistaan vaan myös niiden kumppaneiden unelmista joita he auttoivat löytämään omat polkunsa elämässä.
Kun he saapuivat viimein Korpilahteen alla tähtitaivaan loisteessa sanattomina hetkinään kiitollisuudestaan siunatussa maisemassa elämän rikkaudesta päättivät he jakaa kokemuksensa muillekin nuorille unelmoijille niin että jokainen saisi mahdollisuuden kokea saman valmistuksen kelpoisuuden luontoa kohtaan.
Opetus: «Kolme toivetta ja samettinen yö»
Elämän kauneus piilee sen jakamisessa; ystävyys kantaa meidät pidemmälle kuin yksinäinen matka – mitä enemmän annamme muille, sitä enemmän saamme itse.
