Satu: «Lumotun metsän portti»
Syvällä Suomen metsässä, kaukana kiireisestä maailmasta, oli lumottu metsä, jota kutsuttiin Lumotuksi Metsäksi. Sen salaisuudet kätkivät sisäänsä kauniita järviä, korkeita puita ja eläimiä, jotka puhuivat salakielellä. Kuitenkin, vain harvat olivat löytäneet sen salaperäisen portin, joka avasi oven taikuuteen. Eräänä kirkkaana kesäaamuna, nuori poika nimeltä Eero päätti lähteä seikkailulle metsässä, johon hänen isoisänsä oli usein viitannut.
Eero oli rohkea ja utelias. Hän oli kuullut tarinoita metsän maagisista olennoista ja lumoavista paikoista, ja hän halusi kokea kaiken itse. «Äiti, minä lähden etsimään Lumotun metsän porttia!» hän ilmoitti innokkaasti. Äiti katsoi poikaansa huolestuneena. «Muista, Eero, metsä on kaunis mutta myös vaarallinen. Pidä huoli itsestäsi ja ole varovainen.» Eero nyökkäsi, ja sydämessään paloi seikkailun jano.
Kun Eero astui metsään, hän tunsi tuulen viilentävän kosketuksen ja kuuli lintujen laulavan. Puut kohosivat korkeina kuin jättiläiset vartijat, ja niiden oksilla leijaili valonhippusia. Hän käveli syvemmälle, ja pian hän löysi itsensä avaralta niityltä, jossa kukat tanssivat tuulessa. «Täällä on kaunista!» Eero huudahti.
Mutta äkkiä, hänen huomionsa kiinnitti outo ääni. Se kuului pienen, kimaltelevan olennon suusta, joka lensi hänen ohitseen. «Oletko eksynyt, nuori seikkailija?» kysyi keijumainen olento, joka esitteli itsensä nimellä Lumi. «Etkö tiedä, että tämä metsä on täynnä vaaroja?»
Eero katsoi Lumiin ja hymyili. «En ole eksynyt, etsin Lumotun metsän porttia! Voisitko auttaa minua?» Lumi katsoi häntä hetkisen, ennen kuin nyökkäsi. «Kyllä, mutta matka portille on vaarallinen. Sinun on oltava rohkea ja älykäs. Mukaan tarvitaan myös ystävyyttä.» Eero nyökkäsi ja he lähtivät yhdessä matkalle.
He kulkivat syvälle metsään, ja Lumi kertoi tarinoita sen asukkaista. «Täällä asuu myös maahisia, jotka suojelevat metsää,» hän sanoi. «Mutta heidän kanssaan ei kannata leikkiä. He ovat kekseliäitä ja varovaisia.» Pian he kohtasivat ensimmäisen esteensä: valtavan puun, jonka juuret olivat kietoutuneet toisiinsa kuin käärmeet.
«Miten pääsemme yli?» Eero kysyi huolestuneena. Lumi hymyili ja viittasi puun ylle. «Käy pitkin juuria ja muista, että usko itseesi on tärkeää.» Eero otti syvään henkeä ja alkoi kiivetä. Juuret olivat liukkaat, mutta hänen sisällään paloi rohkeus, ja hän onnistui nousemaan puun ylle. «Teimme sen!» hän huudahti riemuiten.
Matka jatkui, ja pian he saapuivat lumoavaan järveen, jonka vesi kimalsi kuin timantit auringossa. «Tämä on Veden keijujen järvi,» Lumi sanoi. «Jos haluat päästä eteenpäin, sinun on ylitettävä se.» Eero katsoi järven yli, ja näki pienen veneen. «Miten me saamme veneen?» hän kysyi. Lumi hymyili jälleen. «Kysy Veden keijuilta, he voivat auttaa.»
Eero astui järven rannalle ja kutsui keijut. «Oi, kauniit Veden keijut, auttakaa minua ylittämään tämä järvi!» Yhtäkkiä järvestä nousi kolme kaunista keijua, heidän siipensä kimalsivat kuin sateenkaaret. «Miksi haluat ylittää järven?» kysyi yksi heistä. «Etsin Lumotun metsän porttia,» Eero vastasi. Keijut katsoivat toisiaan ja hymyilivät. «Hyvä on, mutta vain jos pystyt vastaamaan arvoitukseemme!»
He esittivät Eerolle kolme arvoitusta, ja poika mietti niitä tarkasti. «Ensimmäinen arvoitus on: mikä on voimakkaampaa kuin teräs mutta kevyempää kuin höyhen?» Eero mietti ja vastasi: «Se on ystävyys.» Keijut nyökkäsivät hyväksyvästi. Toinen arvoitus oli: «Mikä kasvaa, mutta ei koskaan liikahda?» Eero hymyili ja vastasi: «Se on puu.» Kolmas arvoitus oli vaikein, mutta Eero muisti isoisänsä sanat: «Mikä on jokaisen sydämessä, mutta ei koskaan näy?» «Se on rakkaus,» hän sanoi varovasti.
Keijut riemuitsivat Eeron älykkyydestä ja antoivat hänelle veneen. «Ylitse pääset, mutta muista, että ystävyytesi on avain kaikkiin esteisiin.» Eero ja Lumi nousivat veneeseen ja ylittivät järven, nauttien matkasta, joka oli täynnä iloa ja laulua.
Kun he saapuivat toiselle puolelle, he näkivät valtavan, hohtavan portin, joka oli kätketty tiheään kasvustoon. «Se on Lumotun metsän portti,» Lumi sanoi. «Mutta ennen kuin voimme mennä sisään, meidän on kohdattava viimeinen haaste.»
Portin edessä seisoi suuri maahinen, jonka silmät loistivat viisauden ja ikiaikaisen voiman myötä. «Miksi olette täällä?» hän kysyi. Eero tunsi pelkoa, mutta muisti Lumi ja keijujen sanat. «Etsin Lumotun metsän porttia, jotta voisin löytää ystävyyden ja taikuuden.» Maahinen hymyili ja sanoi: «Oikea vastaus on sydämestä. Voit mennä sisään, jos todistat ystävyyden voiman.»
Yhtäkkiä portti avautui, ja he astuivat sisään. Metsä oli vielä kauniimpi kuin Eero oli kuvitellut. Kukat hohtivat värikkäinä, ja taika oli läsnä joka puolella. «Olemme onnistuneet!» Eero huudahti. «Tämä on mahtavaa!»
Mutta pian he huomasivat, että metsässä oli häiriöitä. Pimeys alkoi levitä, ja eläimet näyttivät pelästyneiltä. «Meidän on tehtävä jotain!» Eero sanoi. «Miksi pimeys on täällä?» Lumi kertoi, että metsä oli menettänyt taikansa, koska ystävyys ja rauha olivat hävinneet. «Meidän on yhdistettävä voimamme,» Eero sanoi päättäväisesti. «Rakkaus ja ystävyys voivat voittaa kaiken.»
He alkoivat laulaa ja tanssia yhdessä, ja pian metsän eläimet liittyivät heihin. Yhdessä he loivat kauniin, lumoavan valon, joka sai pimeyden pakoon. Eero tunsi sydämensä sykkeen voiman ja huomasi, kuinka tärkeää oli olla ystävällinen ja auttaa toisiaan.
Kun pimeys oli hävinnyt, Lumotun metsän portti avautui jälleen. Eero ja Lumi ymmärsivät, että he olivat löytäneet jotain tärkeämpää kuin pelkkä portti: he olivat löytäneet ystävyyden ja taikuuden, joka asui jokaisessa sydämessä. «Kiitos, Lumi, ilman sinua en olisi onnistunut,» Eero sanoi hymyillen.
Lumi nyökkäsi ja vastasi: «Ystävyys on suurin taika. Se yhdistää meidät kaikki.» Eero palasi kotiin, mutta Lumotun metsän portti jäi hänen sydämeensä ikuisesti. Hän tiesi, että se oli aina olemassa, kun hän tarvitsi rohkeutta ja ystävyyttä.
Opetus: «Lumotun metsän portti»
Tarina opettaa meille, että ystävyys ja rakkaus ovat elämän suurimpia voimia. Kun seisomme yhdessä, voimme voittaa kaikki esteet ja löytää sisäisen taikamme. Muista aina, että sydämessäsi on portti, joka avaa oven ystävyyden maailmaan.
