Satu: «Metsän sydämen tarina kuinka pieni siili löysi rohkeutensa»
Kaukana Pohjolan metsissä, missä puut kuiskivat tuulen mukana ja järvet heijastivat tähtitaivasta, asui pieni siili nimeltä Eetu. Eetu oli rohkea ystävien seurassa, mutta yksin hän pelkäsi pimeyttä ja outoja ääniä, jotka nousivat metsän syvyyksistä. “Miksi olen niin pieni ja haavoittuva?” hän mietti usein.
Eräänä iltana, kun kuu hopeoi metsän hiljaisuuden, Eetu kuuli matalaa murinaa. Uteliaisuus voitti pelon, ja hän päätti seurata ääntä. Pian hän näki suuren karhun, joka näytti surulliselta. “Miksi olet niin murheellinen, suuri karhu?” Eetu kysyi varovasti, vaikka sydän pamppaili rinnassa.
Karhu, jonka nimi oli Oskari, nosti päänsä ja katsoi pientä siiliä lempeästi. “Olen eksynyt, enkä löydä kotiin. Metsä on liian suuri yksin kuljettavaksi,” Oskari sanoi hiljaa.
“Minäkin pelkään joskus,” Eetu vastasi, “mutta jos kuljemme yhdessä, löydämme kyllä. Sinä olet vahva ja minä nopea – yhdessä olemme rohkeita.”
He lähtivät rinnakkain kulkemaan metsän halki. He ylittivät puroja, kiersivät vanhoja puita ja kohtasivat oravan, joka näytti heille tien. Matkalla Eetu huomasi, ettei rohkeus ollut voiman tai koon asia – vaan sydämen lämpöä ja ystävyyttä.
Kun he viimein löysivät Oskarin kodin, karhu hymyili ja halasi Eetua varovasti. “Kiitos, pieni ystävä. Ilman sinua olisin jäänyt eksyksiin,” hän sanoi. Eetun sydän sykki ylpeydestä ja kiitollisuudesta – hän oli löytänyt rohkeuden, jota ei ollut tiennyt omistavansa.
Opetus: «Metsän sydämen tarina kuinka pieni siili löysi rohkeutensa»
Rohkeus ei aina ole suurta tai äänekästä; se voi olla pieni, hiljainen teon, joka saa sydämet sykkimään ystävyydestä. Muista, että jokainen meistä voi löytää rohkeuden, kunhan uskomme itseemme ja toisiimme.
Aulikki Lumivaarasta
