Satu: «Revontulten silta tarina ystävyydestä yli maailman»
Kaukana Pohjolan sydämessä, jossa revontulet tanssivat taivaalla, asui nuori tyttö nimeltä Aino. Hän oli utelias ja rohkea, aina tutkimassa metsiä ja järviä, jotka ympäröivät hänen kotikyläänsä. Eräänä iltana, kun tähdet alkoivat kirkastua, Aino päätti lähteä etsimään salaperäistä siltaa, josta oli kuullut vanhoilta tarinankertojilta. Tämä silta oli tunnettu siitä, että se yhdisti eri maailmat ja mahdollisti ystävyyden syntymisen yli maiden ja aikojen.
Matkallaan Aino kohtasi suuren, vanhan puun, jonka juuret näyttivät kietoutuvan maahan kuin käärmeet. «Miksi et jatka matkaasi, nuori seikkailija?» puu kysyi äänen ollessa syvä ja viisas. «Silta ei ole kaukana, mutta matka vaatii sydäntä ja ystävyyttä.»
«Aion löytää sillan, jotta voin ystävystyä muiden kanssa!» Aino vastasi päättäväisesti. Puu nyökkäsi ja paljasti polun, joka kulki syvemmälle metsään.
Yhtäkkiä Aino kuuli surullista laulua. Se tuli kauniista, vaaleasta tytöstä, joka istui järven rannalla. «Miksi itket, kaunis ystävä?» Aino kysyi. «Olen Maija, ja minulta on varastettu kaikki iloni,» tyttö vastasi kyynelten valuessa poskille. «Olen yksinäinen ja kaipaan ystävää.»
«Älä itke, Maija! Yhdessä voimme löytää revontulten sillan ja ehkä myös ilosi,» Aino sanoi ja tarttui Maijan käteen. Yhdessä he jatkoivat matkaa, jakamalla tarinoitaan ja nauruaan, kunnes pääsivät kauniille, valoa hohtavalle sillalle, joka näytti leijuvan tähtien yllä.
Kun he astuivat sillalle, taivas alkoi loistaa eri väreissä, ja he tunsivat sydämissään, että heidän ystävyytensä oli vahvempaa kuin mikään este. «Katsokaa, kuinka revontulet tanssivat!» Maija huudahti innoissaan. Ystävykset alkoivat tanssia yhdessä, ja jokainen askel sai heidät tuntemaan itsensä vapaiksi.
Kun he pääsivät sillan toiselle puolelle, he näkivät erilaisia ihmisiä eri puolilta maailmaa, jotka juhlivat yhdessä. Aino ja Maija ymmärsivät, että ystävyys voi ylittää kaikki rajat. He riemuitsivat ja jakavat tarinoitaan, ja jokainen heistä sai kokea iloa ja rakkautta.
Aikojen kuluttua, kun he palasivat kotiin, he tiesivät, että he eivät koskaan olisi enää yksinäisiä. Heidän sydämensä olivat nyt täynnä valoa, ja he olivat valmiita jakamaan sen kaikille.
Opetus: «Revontulten silta tarina ystävyydestä yli maailman»
Ystävyys on kuin revontulet; se valaisee pimeimmätkin hetket ja yhdistää meidät yli rajojen. Kun jaamme sydämemme, voimme voittaa kaikki esteet ja löytää onnen yhdessä.
Kuu ja Unien Puutarha
Kuun Valo ja Tähtien Laulu
Unelmien Metsäpolku
