Satu: «Sateenkaaren lähde»
Kaukana pohjoisen taivaan alla, siellä missä revontulet tanssivat yöllä ja aurinko ei koskaan täysin laske, sijaitsi salainen paikka, jota kutsuttiin Sateenkaaren lähteeksi. Tämä kaunis lähde oli piilossa tiheiden metsien keskellä, ja vain harvat olivat löytäneet sen lumouksen. Tarinat siitä kertoivat, että joka kerta kun sateenkaari ilmestyi taivaalle, se johti matkailijat suoraan tämän ihmeellisen lähteen äärelle.
Eräänä päivänä, pieni poika nimeltä Oskari, päätti lähteä etsimään tätä legendaarista lähdettä. Hän oli kuullut isoäidiltään tarinoita sen maagisista vesistä, jotka antoivat voimaa ja viisautta. Oskari pukeutui lämpimiin vaatteisiin, otti mukaansa repun täynnä eväitä ja suuntasi kohti metsää. «Tänään on se päivä, jolloin löydän Sateenkaaren lähteen», hän sanoi itselleen päättäväisesti.
Metsä oli kaunis, täynnä suuria kuusia ja kirkastakin kirkkaampia jokia. Aurinko pilkotti puiden välistä, ja linnut lauloivat iloisesti. Oskari kulki polkua pitkin, mutta pian hän huomasi, että polku alkoi haalistua ja häipyä. «Miksi tämä polku loppuu?» hän kysyi ääneen, kunnes kuuli vastauksen.
«Koska se johtaa paikkaan, jossa rohkeat sydämet seikkailevat», kuului pehmeä ääni puiden takaa. Oskari kääntyi ja näki pienen metsänhaltijan, joka katsoi häntä ystävällisesti. «Miksi olet täällä, nuori seikkailija?» haltija kysyi.
«Olen etsimässä Sateenkaaren lähdettä», Oskari vastasi innoissaan. «Isoäiti kertoi minulle sen voimasta.»
Haltija hymyili ja sanoi: «Se on ihana matka, mutta tie ei ole helppo. Tällä metsällä on omat salaisuutensa. Vain ne, jotka kunnioittavat luontoa, löytävät perille.» Hän ojensi Oskarille pienen kiven, joka hehkui kaikissa sateenkaaren väreissä. «Tämä kivi auttaa sinua. Se on voiman lähde, mutta muista, että voima tulee sydämestäsi.»
Oskari otti kiven ja kiitti haltijaa. Hän jatkoi matkaansa, mutta pian hän kohtasi ensimmäisen esteen. Edessä oli jyrkkä joki, jonka virta oli voimakas. Oskari mietti, miten hän voisi ylittää sen. «Ehkä voisin rakentaa sillan», hän ajatteli.
Hän etsi ympäriltään puita ja oksia, ja alkoi rakentaa. Työ oli raskasta, mutta hän ei luovuttanut. «Tämä on vain alku», hän sanoi itselleen. Lopulta hän onnistui rakentamaan sillan, joka kesti hänen painonsa. «Kyllä! Minä tein sen!» Oskari riemuitsi ylittäessään joen.
Kun hän pääsi joen toiselle puolelle, metsä muuttui tiheämmäksi ja tummemmaksi. Yhtäkkiä Oskari kuuli outoa ääntä, kuin itkua. Hän seurasi ääntä ja löysi pienen hirvenpojan, joka oli jäänyt loukkuun tiheään aluskasvillisuuteen. «Älä pelkää, minä autan sinua», Oskari sanoi lempeästi ja alkoi varovasti irrottaa oksia, jotka pitivät pojan vangittuna.
Kun hirvenpoika oli vapaa, se katsoi Oskaria suurilla, kiitollisilla silmillään. «Kiitos, ystäväni», se sanoi. «Olen nyt vapaa, ja voin johtaa sinut lähemmäksi Sateenkaaren lähdettä.» Oskari riemuitsi, että hänen ystävyytensä ja empatiansa olivat auttaneet toista olentoa.
He kulkivat yhdessä, ja pian he saapuivat suurelle aukiolle, jossa sadepisarat kimmelsivät kuin timantit auringonvalossa. «Tämä on se paikka, Oskari», hirvenpoika sanoi. «Lähde on aivan edessäsi.»
Oskari juoksi eteenpäin ja näki Sateenkaaren lähteen. Vesi virtasi kirkkaana ja puhtaana, ja sateenkaari kaartui sen ylle kuin luonnon oma kauneuden kaari. «Onko tämä totta?» Oskari kuiskasi, hämmästyneenä.
Kun hän kumartui juomaan lähteen vettä, hän tunsi valtavan voiman virtaavan hänen kehonsa läpi. Hänen sydämensä täyttyi ilosta ja rauhasta. «Tämä on uskomatonta», hän sanoi, ja hirvenpoika hymyili. «Muista, että tämä voima tulee siitä, kuinka kunnioitat luontoa ja muita.»
Oskari kiitti hirvenpoikaa ja lähdettä, ja kun hän kääntyi takaisin kotiin, hän tiesi, että tämä seikkailu oli muuttanut hänen elämänsä. Hän oppi, että rohkeus, ystävyys ja luontoa kunnioittava sydän olivat avaimet mihin tahansa haasteeseen.
Kun Oskari palasi kotiin, hän kertoi kaikille seikkailustaan ja siitä, kuinka tärkeää on suojella luontoa. Isoäiti hymyili ylpeänä. «Olet oppinut, poikani, että todellinen voima on sydämessäsi ja että ystävyys on se, joka johtaa meidät oikealle tielle.»
Opetus: «Sateenkaaren lähde»
Kun etsit voimaa, muista, että todellinen kauneus ja voima löytyvät sydämestäsi, ystävyyden ja luonnon kunnioituksen kautta.
Meren syvänteiden laulu
Auringonnousun peili
Siellä missä hiljaisuus kuiskaa ja sammal muistaa tarinoita
