Satu: «Suden Talvinen Polku»
Kauan sitten, kaukana Pohjolan syvissä metsissä, oli kylä nimeltä Hyyrylä. Talvet olivat täällä pitkiä ja kylmiä, mutta kyläläisten sydämet olivat lämpimiä. Eräänä talviyönä, kun tähdet loistivat kuin timantit taivaalla, nuori poika nimeltä Eero istui takkatulen ääressä isoäitinsä kanssa. He kertoivat satuja menneistä ajoista, jolloin metsät olivat täynnä taikuutta ja eläimiä puhuivat ihmisten kieltä.
«Kerropa minulle Suden Talvinen Polku, isoäiti,» Eero pyysi innokkaasti. Isoäiti hymyili salaperäisesti ja aloitti kertomuksensa. «Se on polku, joka johtaa ikimuistoiseen paikkaan, jossa talven henget tanssivat kuun valossa. Monet ovat yrittäneet löytää sen, mutta vain ne, jotka ovat rohkeita ja sydämeltään puhtaita, voivat kulkea sitä.»
Eeron silmät syttyivät uteliaisuudesta. «Voinko minä löytää sen?» hän kysyi. Isoäiti katsoi häntä tarkkaavasti. «Jos lähdet matkalle, muista, että polku ei ole vain fyysinen, vaan myös henkinen. Sinun täytyy oppia ymmärtämään luontoa ja sen salaisuuksia.»
Seuraavana aamuna Eero heräsi aikaisin. Hän pukeutui lämpimästi ja päätti, että tänään olisi päivä, jolloin hän lähtisi etsimään Suden Talvista Polkua. Hän otti mukaansa vain pienen reppunsa, johon hän laittoi leipää, vettä ja isoäitinsä antaman vanhan kartan.
Metsä oli rauhallinen, ja Eero kuuli vain lumen narskuntaa jalkojensa alla. Puiden oksat olivat raskaita lumen painosta, ja ilma oli raikasta ja kirpeää. Hän seurasi karttaa, joka johti häntä syvemmälle metsään. «Tämä on varmasti oikea suunta,» hän ajatteli.
Yhtäkkiä hän kuuli matalaa murinaa. Eero pysähtyi ja katsoi ympärilleen. Pimeän metsän varjot näyttivät liikkuvan. Sieltä ilmestyi suuri susi, jonka turkki kiilsi hopeisena kuunvalossa. «Miksi olet täällä, nuori matkustaja?» susi kysyi lempeällä äänellä.
Eero pelästyi aluksi, mutta muisti isoäitinsä sanat. «Etsin Suden Talvista Polkua,» hän vastasi rohkeasti. «Voisitko auttaa minua löytämään sen?»
Susi hymyili. «Polku on lähellä, mutta ensin sinun on todistettava, että olet ansainnut sen. Kerro minulle yksi asia, jonka olet oppinut luonnosta.»
Eero mietti hetken. «Olen oppinut, että jokaisella eläimellä ja kasvilta on oma merkityksensä ja paikkansa ekosysteemissä. Meidän tulee kunnioittaa niitä,» hän sanoi vakavasti.
Susi nyökkäsi hyväksyvästi. «Hyväksyn sinut matkallesi. Seuraa minua.» Eero seurasi susia syvemmälle metsään, jossa tähdet alkoivat loistaa kirkkaammin. He saapuivat avaralle, lumiselle aukiolle, jossa tanssivat valkoiset varjot — talven henget.
«Voi, miten kaunista!» Eero huudahti. Hän tunsi sydämessään rauhaa ja iloa. Susi katsoi häntä ja sanoi: «Muista, että jokainen askel, jonka otat, vaikuttaa ympäristöön. Älä unohda kunnioittaa tätä kauneutta.»
Keskellä tanssia Eero huomasi, että henget tarvitsivat apua. Heidän tanssinsa oli häiriintynyt, sillä läheisestä järvestä oli noussut pahaenteinen myrsky, joka uhkasi jäädyttää koko metsän. «Meidän on estettävä se!» Eero sanoi päättäväisesti. «Kuinka voimme auttaa?»
Susi johdatti Eeron järvelle, joka hohti jäisen sinisenä. Eero ja susi alkoivat yhdessä kutsua metsän eläimiä — lintuja, peuroja ja muita eläimiä, jotka tulivat auttamaan. «Yhdessä voimme pysäyttää myrskyn!» Eero huudahti.
Yhteistyössä he loivat ihmisen ja luonnon liiton, ja jokainen eläin teki osansa. He alkoivat laulaa kauniita lauluja, jotka levisivät järven pinnalle ja alkoivat sulattaa jääkappaleita. Myrsky hiljeni, ja taivas alkoi kirkastua. «Teitte sen!» susi sanoi ylpeänä. «Olette osoittaneet, että yhdessä voimme voittaa jopa pahimmat haasteet.»
Eero tunsi sydämensä sykkivän ilosta. Hän oli löytänyt Suden Talvisen Polun ja oppinut, että ystävyys ja yhteistyö ovat voimakkaita asioita. Kun tanssi päättyi, talven henget kiittivät häntä ja antoivat lahjan — lumisen keijukaisen, joka loisti valoa.
Palattuaan Hyyryläan, Eero kertoi kaikille kyläläisille seikkailustaan. Isoäiti hymyili ylpeänä ja sanoi: «Olet oppinut, että luonto on ystävämme, ja yhdessä voimme tehdä suuria asioita.»
Eero ymmärsi, että hänen matkastaan oli tullut paljon enemmän kuin vain etsintä. Hän oli oppinut kunnioittamaan luontoa, ystävyyttä ja rohkeutta.
Opetus: «Suden Talvinen Polku»
«Kun kuljemme yhdessä, voimme voittaa esteet, jotka näyttävät ylivoimaisilta, ja löytää kauneuden, joka piilee ystävyydessä ja luonnon kunnioittamisessa.»
