Satu: «Sudenkorennon lento yli aamuruskon niittyjen»
Olipa kerran kaunis aamu, jolloin aurinko nousi hitaasti horisontista, valaisten aavistuksenomaisesti Suomen vehreät niityt. Kastehelmet kimalsivat ruohoissa kuin pienet tähdet, ja ilma oli täynnä tuoksua, joka sai sydämen laulamaan. Sudenkorento, nimeltään Aino, liiteli hiljaisella vauhdilla aamuruskon yli, ihaillen luonnon kauneutta.
«Aamurusko on kuin taideteos,» Aino mietti ääneen. «Se muistuttaa meitä siitä, että jokainen päivä on uusi mahdollisuus.» Hänen ystävänsä, pieni perhonen nimeltä Jussi, lensi hänen vierellään. «Aino, tiedätkö, että metsän syvyyksissä on salainen järvi, jossa asuu vanha viisas pöllö? Hän tietää vastauksen kaikkeen!»
«Voi, Jussi! Mennään etsimään sitä järveä!» Aino innostui ja he lähtivät lentoon, suunta kohti metsän syvyyksiä. Matka oli täynnä kauniita hetkiä: he tanssivat kukkien ylle, juttelivat kesästä ja nauttivat luonnon rauhasta. Kuitenkin pian he huomasivat, että metsän polut olivat täynnä esteitä — valtavia kiviä ja tiheitä pensaita.
«Kuinka me pääsemme yli?» Jussi kysyi huolestuneena. «Emme voi kääntyä takaisin!» Aino katsoi ympärilleen ja sai äkkiä loistavan idean. «Meidän täytyy käyttää yhdessä voimaamme. Minä lennän ylös ja katson, missä on paras reitti. Sinä voit ohjata minua!»
Aino nousi korkealle ilmaan ja huomasi pienen aukon kiviesteiden välissä. «Tule tänne, Jussi! Löysin tien!» Yhdessä he pääsivät esteiden ohi ja pian saapuivat salaiselle järvelle. Järven pinta kimalsi kuin peili, ja siinä uiskenteli kauniita kaloja. Keskellä järveä seisoi suuri pöllö, jonka silmät loistivat kuin tähdet.
«Minä olen Väinö, viisas pöllö,» se sanoi. «Miksi olette tulleet tänne?» Aino ja Jussi kertoivat seikkailustaan ja kysyivät, mitä heidän pitäisi tehdä tulevaisuudessa. Väinö hymyili ja vastasi: «Te olette jo löytäneet vastauksen: ystävyys ja yhteistyö tekevät teistä vahvoja. Jatkakaa yhdessä seikkailuja, ja muistakaa, että sydämenne voima on suurin aarteenne.»
Kun Aino ja Jussi lensivät takaisin aamuruskoon, he tunsivat sydämissään, että tämä kokemus oli muuttanut heitä. Ystävyys ja yhteinen ponnistelu olivat opettaneet heille, että kaikki esteet voidaan ylittää yhdessä.
Opetus: «Sudenkorennon lento yli aamuruskon niittyjen»
Ystävyys on kuin aamurusko, joka valaisee polkumme; yhdessä voimme voittaa esteet ja löytää salaisuudet, jotka odottavat sydämissämme.
