Satu: «Suon tarina ja sumun sydän»
Syvällä Pohjolan metsässä, jossa tuuli kuiskasi salaisuuksia puiden latvoissa ja aurinko kimalteli järvien pinnalla kuin timantit, sijaitsi taianomainen suo. Tämä suo, nimeltään Suo-Vesi, oli kuuluisa värikkäistä kasveistaan ja kirjavaista eläimistään. Mutta sen syvin salaisuus kätkeytyi sumun sydämeen, joka peitti suon joka aamu.
Eräänä aamuna pieni poika nimeltä Eero heräsi aikaisin. Hän katsoi ikkunastaan ulos ja huomasi sumun leijuvan kuin valkoinen vaate suon yllä. «Äiti! Äiti! Voinko mennä tutkimaan suoja?» Eero kysyi innokkaasti. Hänen äitinsä, lempeä mutta varovainen nainen, hymyili: «Muista olla varovainen, rakas Eero. Sumu voi olla petollinen.»
Eero pukeutui nopeasti ja juoksi ulos. Hän tunsi aamukasteen viileänä jalkojensa alla ja kuuli lintujen laulavan kauniisti ylhäällä puissa. Saapuessaan suolle hän tunsi itsensä pieneksi maailman suuressa kauneudessa. Vihreät sammalet kutsuivat häntä astumaan lähemmäksi, ja kirkkaat kukat tanssivat kevyessä tuulessa.
«Miksi suo on niin hieno?» Eero mietti ääneen. Samassa outo ääni vastasi hänelle: «Koska minä olen täällä.» Se oli vanha sammakko, jonka silmät loistivat kuin tähdet yötaivaalla. «Nimeni on Rumpu, ja tämä suo on minun kotini,» se jatkoi.
Eeron silmät suurenivat ihmetyksestä. «Mutta mitä sinä teet täällä?» hän kysyi.
«Valvon tätä paikkaa,» Rumpu vastasi ylpeänä. «Suo on elämän lähde monille olentoille, mutta se tarvitsee myös suojelemista.» Eeron uteliaisuus heräsi: «Miten voisin auttaa?»
Rumpu katsoi häntä vakavasti: «Suo tarvitsee ystäviä kuten sinua – ihmisiä, jotka kunnioittavat luontoa ja ymmärtävät sen voiman.» Yhtäkkiä maan alta nousi tumma uhkaava pilvi, joka uhkasi peittää koko suon.
«Vaarallinen myrsky on tulossa! Meidän täytyy toimia nopeasti!» Rumpu huusi paniikissa. Eero nielaisi pelkonsa ja kysyi: «Mitä meidän pitää tehdä?»
«Meidän on kerättävä kaikki eläimet yhteen,» Rumpu sanoi päättäväisesti. «Vain yhdessä voimme estää myrskyn vahingoittamasta suota.» Eero nyökkäsi ymmärtäväisesti ja alkoi kutsua apua.
Kutsuessaan eläimiä esiin Eero tapasi viehättävän siilin nimeltään Siiri ja viisaan pöllön nimeltään Otso. Kun he kaikki kokoontuivat suurelle kalliolle suon reunalle, he tunsivat yhteisen tarkoituksen yhdistävän heidät.
«Yhdessä olemme voimakkaita,» Otso sanoi vakaasti. “Luonto kaipaa meitä.” He alkoivat laulaa yhdessä kauniita lauluja suosta ja sen kauneudesta; heidän äänensä kohosivat kohti taivasta kuin rukous.
Juuri silloin sumu alkoi dissipaatioida, paljastaen harvinaisen valon suon sydämestä – se oli maaginen valo, joka sai kaikki tuntemaan rauhaa ja voimaa ympärillään.
Myös uhanalaiset eläimet liittyivät joukkoon; ketut juoksentelivat iloisesti pyörien ympyröissä, hirvet nostivat päätään maasta tarkkaillen tilannetta hiljaa mutta päättäväisesti. Kaikki kantoivat oman osuutensa; yhdessä he muodostivat valtavan piirin suojelemiseksi Suo-Vettä myrskyltä.
Myrsky saapui raskaana pilvenä mutta yhtäkkiä se pysähtyi nähtyään tämän yhdistelevän voiman sekä rauhallisuuden valoa emanointia sydämestään.
Yllättyneenä myrsky ei koskaan iskenyt alas vaan väistyi pois takaisin taivaan ylle jättäen jälkeensä vain kirkastuvan taivaan sekä kauniit sateenkaaren värit sotkeutuen sumuun.
Eero seisoi keskellä tätä kaikkea henkeäsalpaavaa kauneutta surumielisen Rumpun vieressä sanomatta sanaakaan ennen kuin viimein puhui: “Yhteisö tekee meidät vahvemmiksi.”
Kaikki eläimet nyökkäsivät hyväksyvästi; he tiesivät löytäneensä toisiinsa yhteyden huolenpidosta sekä rakkaudesta luontoa kohtaan. Samassa hetkessä Eero ymmärsi suon todellisen merkityksen – se ei ollut vain maa vaan myös sydän täynnä elämää!
Kun aurinko laski horisonttiin valottaen maiseman kultaisella sävyllään, sanat kaikuvat ilmassa: “Luonto on aina valmis auttamaan niitä jotka kunnioittavat sitä.” Heidän ystävyytensä syntyi tänne Suo-Veteen — sydänsumussa — eikä mikään voisi koskaan erottaa heitä enää toisistaan.
Opetus: «Suon tarina ja sumun sydän»
Tämä tarina muistuttaa meitä siitä, että luonnolla on oma sydämensä – se kaipaa ystävyyttä sekä kunnioitusta meiltä ihmisiltä. Yhdessä toimimalla voimme saavuttaa enemmän kuin yksinämme; jokaisen panos on tärkeä luonnon kukoistamisessa!
