Satu: «Tähtiniemen silta yöllä»
Syksy oli saapunut Suomeen, ja Tähtiniemen silta seisoi majesteettisesti järven yllä, joka heijasti tähdet kuin kirkkaat timantit. Sillan päässä seisoi nuori poika nimeltä Aapo. Hänen vaaleat hiuksensa valuivat alas otsalle, kun hän katsoi yöhön, täynnä kysymyksiä ja unelmia.
«Miksi tähdet loistavat niin kirkkaasti?» hän kysyi ääneen, vaikka tiesi, ettei kukaan ollut kuulemassa. Taivaan syvyydestä vastasi vain tuulen henkäys, joka kulki metsän halki kuin salainen viesti. Aapon sydän sykki seikkailun janosta; hän halusi löytää tien tähden yli, niinkuin vanhat tarinat kertoivat.
Aapo päätti astua sillalle. Jokaisella askeleellaan kivillä oli oma tarinansa kerrottavana. Hän muisti isoisänsä kertoneet kuinka sillalla oli nähty outoja valoja ja kuultu lauluja yöllä. «Ehkä minäkin voin nähdä jotain», hän ajatteli toiveikkaana.
Kun Aapo oli sillan puolivälissä, äkkiä taivas pimeni ja tähdet alkoivat tanssia. Nuo valot eivät olleet enää vain tähtiä; ne muuttuivat otuksiksi – pieniä keijuja, jotka leijailivat hänen ympärillään nauraen. «Tervetuloa, Aapo!» yksi keijuista sanoi ääni sointuen kuin kellojen soitto.
«Miten tiedät nimeni?» Aapo kysyi hämmästyneenä.
Keijut nauroivat vielä enemmän, ja toinen heistä selitti: «Me tiedämme kaiken niistä, jotka uskovat unelmiinsa.» He alkoivat tanssia hänen ympärillään kuin lumouksessa. Aapon sydän sykki suuremmaksi; tämä tuntui olevan hetki, jota hän oli odottanut koko ikänsä.
Kuitenkin kaikki ei ollut täydellistä. Sillan toiselta puolelta kuului karhun murinaa; metsässä liikkui vaarallinen elävä olento, joka ei pitänyt keijuista eikä heidän laulustaan. Keijut säikähtivät ja lensivät pois turvaan pimeyteen.
«Ei! Odottakaa!» Aapo huusi perään, mutta keijut olivat jo kadonneet. Karhu alkoi lähestyä kömpelösti mutta varovaisesti siltaa kohti. Aapon pelko kasvoi – mitä hän voisi tehdä suojellakseen itseään ja ehkä myös keijuja?
Hän kääntyi juoksemaan takaisin sillan alkuun juuri kun karhu astui esiin puiden takaa. Se oli suuri ja pelottava, mutta Aapon sisällä kyti rohkeus; sen piti olla niin!
«Miksi hyökkäät?» Aapo kysyi voimakkaasti yrittäen piilottaa pelkonsa.
Karhu katsoi häntä suurilla silmillään ja vastasi matalalla äänellä: «Olen nälkäinen enkä tarkoita pahaa.»
Aapon mielessä välähti ajatus – ehkä hän voisi auttaa karhua! Hän muisti isoäitinsä valmistaman marjapiirakan ja että karhut rakastavat marjoja.
«Jos annan sinulle ruokaa… voitko jättää keijut rauhaan?» Aapo ehdotti epävarmasti mutta toiveikkaana.
Karhu mietti hetken ja nyökkäsi hitaasti. «Marjat kelpaavat minulle.»
Aapo juoksi kotiinsa nopeasti hakemaan marjoja; pian hän palasi siltapaikalle taskut täynnä punaisia herukoita ja mustikoita.
«Älä tule liian lähelle!» hän varoitti karhua ojentaessaan marjoja kohti.
«Kiitos,» karhu mumisi hampaidensa välistä tarttuessaan marjoihin lujasti herkullisen tuoksun voimasta.
Niin kauan kuin Aapo tarjosi marjojaan, karhu pysyi etäällä; pian se söi kaiken rauhallisesti. Kun kaikki oli syöty — hyvä onni julma sudelle — karhu näytti tyytyväiseltä.
«Sinussa on sydän,» se sanoi lempeämmin nyt.
«Aina kannattaa uskoa ystävyyteen.»
Karhu kääntyi sitten metsään päin eikä enää uhannut viattomia keijuja tai unelmien etsijöitä.
Aapon sydämessä syttyi uusi valo: ystävyys voi voittaa jopa suurimmat pelot.
Aapo palasi takaisin sillalle juuri oikeaan aikaan; keijut ilmestyivät hitaasti taas näkyviin varovaisesti kurkistaen puiden takaa.
“Te olette täällä!” hän riemuitsi.
“Kiitos sinulle,” yksi keijoista sanoi liikuttuneena.
“Olet todellinen sankari.”
Aapo tunsi itsensä ylpeäksi; hänessä asui nyt voima tehdä maailmasta parempi paikka — ei vain itselleen vaan kaikille tämän yön kauniille olennoille.
Kauas Taivaan tähtien päällä alkoi sarastus; yön haasteet olivat takana mutta kirkkaampi tulevaisuus edessäpäin.
Aapon mielessä pyörivät ajatukset siitä minkälainen maa tämä oikein olikaan — täynnä mahdollisuuksia ennakoimattomissa hetkissä!
Opetus: «Tähtiniemen silta yöllä»
Ystävyyden voima on suurempi kuin pelko — kun avaat sydamesi toisille, löydät uusia ulottuvuuksia kauneudesta tässä maailmassa.
