Satu: «Tuulen Kuiskaus»
Kaukana pohjoisessa, keskellä tiheää metsää, asui nuori poika nimeltä Aino. Hän oli seikkailunhaluinen ja rakasti luonnon kauneutta, joka ympäröi hänen kotikyläänsä. Joka aamu, kun aurinko nousi järven ylle, Aino juoksi ulos pieneen veneeseensä, jonka hän oli itse rakentanut. Veneen valkoinen purje oli kuin pilvi taivaalla, ja se kantoi häntä kohti uusia seikkailuja.
Eräänä päivänä, kun Aino souti järven keskelle, hän huomasi jotakin outoa. Tuuli kuiskasi puiden latvoissa, ja sen ääni tuntui olevan erilainen kuin tavallisesti. «Aino, tule lähemmäksi!» se kutsui, kuin vanha ystävä. Poika kuunteli tarkkaavaisesti ja kääntyi veneessään kohti ääntä.
Kun hän souti lähemmäksi järven saarta, Aino näki vanhan, suuren puun, jonka oksat näyttivät tanssivan tuulessa. «Mikä sinä olet?» Aino kysyi rohkeasti. Puun juurelta nousi vaalea hahmo, joka näytti olevan tehty valosta ja tuulesta. «Minä olen Tuulen Kuiskaus,» se vastasi. «Olen luonnon henki, joka suojelee tätä metsää ja järveä.»
Aino tunsi sydämensä sykkivän innosta. «Miten voin auttaa sinua?» hän kysyi, ja Tuulen Kuiskaus hymyili lempeästi. «Metsä on vaarassa. Ilkeät olennot ovat tulleet ja aikovat tuhota sen. Tarvitsen apuasi, jotta voimme suojella tätä paikkaa.»
Poika nyökkäsi päättäväisesti. «Miten voimme pysäyttää heidät?» hän kysyi. Tuulen Kuiskaus nosti kätensä, ja tuuli alkoi pyöriä heidän ympärillään, tuoden mukanaan metsässä elävien eläinten ääniä. «Meidän on yhdistettävä voimamme metsän kanssa. Vain yhdessä voimme voittaa pahat voimat.»
Aino kutsui kaikki ystävänsä, Maija ja Joonas, mukaansa. He soutivat yhdessä saarelle, missä Tuulen Kuiskaus odotti. «Teidän on oltava rohkeita ja yhteistyökykyisiä,» se neuvoi. «Meidän on kerättävä voimaa luonnosta. Luonto on täynnä taikaa, ja sen avulla voimme luoda suojamuurin.»
Lapset keräsivät puita, oksia ja lehtiä, ja Tuulen Kuiskaus ohjasi heitä. «Sijoittakaa ne ympyrään ja lausukaa yhdessä: ‘Luonto suojelee, luonto on voimamme!’» Aino, Maija ja Joonas seisoivat käsikynkkää, ja heidän äänensä yhdistyivät. «Luonto suojelee, luonto on voimamme!» he huusivat.
Yhtäkkiä metsässä alkoi tapahtua. Maasta nousi vihreitä juuria, ja puut alkoivat kasvaa nopeammin kuin koskaan. Vihreä valo valaisi ympäristön, ja paha, joka lähestyi, alkoi perääntyä. «He eivät kestä luonnon voimaa!» Tuulen Kuiskaus riemuitsi.
Mutta yhtäkkiä pahat olennot, jotka olivat kuin varjoja, ilmestyivät näkyviin. Ne olivat pelottavia, ja niiden silmät hohtivat punaisina. «Miksi te puolustatte tätä paikkaa?» yksi niistä kysyi karkealla äänellä. «Tämä on meidän aikamme!»
Aino, vaikka pelkäsi, nousi rohkeasti. «Tämä metsä ja järvi ovat meille tärkeitä. Ne antavat meille elämän, ja me puolustamme niitä!» hän vastasi. Tuulen Kuiskaus nyökkäsi ja pyysi Ainoa jatkamaan. «Yhdessä voimme voittaa pelon,» se sanoi.
Ystävykset tarttuivat toisiinsa ja lausuivat voimakkaasti: «Yhdessä olemme vahvempia!» Tuuli nousi ja pyöri heidän ympärillään, muodostaen suojan pahojen olentojen ympärille. «Metsä ei pelkää, sillä se on meidän kanssamme!» Aino huusi.
Yhtäkkiä, Tuulen Kuiskaus loi maagisen myrskyn, joka pyyhkäisi varjot pois. Pahat olennot huusivat pelosta ja pakenivat metsään, jättäen jälkeensä vain hämärän. Lapset riemuitsivat voitostaan, ja Tuulen Kuiskaus kiitti heitä sydämestään.
«Metsä on pelastettu, ja te olette sen sankareita,» se sanoi. «Muistakaa aina, että yhdessä voimme voittaa mitä tahansa.» Aino, Maija ja Joonas lupasivat suojella luontoa ja kertoa tarinan kaikille.
He palasivat kotiin, ja kun he kertoivat seikkailustaan, koko kylä kokoontui kuuntelemaan. «Luonto on meidän ystävämme, ja meidän on kunnioitettava sitä,» Aino sanoi. Ja niin kylä oppi, että yhdessä he voivat suojella ympäröivää kauneutta.
Kun aurinko laski järven ylle, Aino istui rannalla ja mietti kaikkia niitä hetkiä, jotka he olivat jakaneet ystäviensä kanssa. Hän tunsi syvää rauhaa, ja tuuli kuiskasi taas: «Te olette metsän suojelijat.» Aino hymyili, sillä hän tiesi, että seikkailu oli vasta alussa.
Opetus: «Tuulen Kuiskaus»
Yhteistyö ja luonnon kunnioittaminen ovat avaimet, joilla voimme suojella maailmaa ympärillämme. Kun seisomme yhdessä, voimme voittaa suurimmatkin haasteet ja säilyttää kauneuden, joka meitä ympäröi. Luonto puhuu, ja sen kuunteleminen on voiman lähde.
