Satu: «Tyttö»
Kauan sitten, suositussa metsässä, jota kutsuttiin nimellä Taikametsä, asui nuori tyttö nimeltä Aino. Hänellä oli pitkät, vaaleat hiukset, jotka valuivat kuin auringonsäteet hänen selkäänsä. Aino rakasti luontoa enemmän kuin mitään muuta; metsän eläimet ja kasvit olivat hänen parhaita ystäviään. Jokaisena aamuna hän heräsi auringonvalon siivilöityessä ikkunasta ja juoksi ulos tutkimaan metsiä ja järviä.
Yhtenä kirkkaana kesäpäivänä Aino päätti mennä retkelle Syväjärvelle, joka sijaitsi syvällä metsässä. Järvi oli kuuluisa kirkkaasta vedestään ja kauniista maisemistaan. Hän pukeutui suosikkimekkoonsa, otti mukaansa eväitä ja päätti laulaa matkalla: «Linnut laulaa, tuuli tuulee, syreenit kukkii – kaikki on hyvin.»
Kun Aino saapui Syväjärvelle, hän huomasi jotakin outoa. Vesi kimalteli auringossa tavallista kirkkaammin ja rannalla istui vanha nainen valkoisessa puvussa. Nainen näytti olevan osa luontoa itse – hänen hiuksensa olivat punaisia kuin syksyn lehdet ja silmänsä hehkuivat kuin tähdet. Aino astui lähemmäs.
«Tervetuloa, nuori ystävä», nainen sanoi lempeällä äänellä. «Minä olen Metsän Emäntä, ja olen odottanut sinua.»
Aino ihmetteli. «Miksi olet odottanut minua? Mitä voin tehdä sinulle?»
Metsän Emäntä katsoi järveä mietteliäänä. «Syväjärvi on vaarassa. Pahat henget ovat tulleet tänne häiritsemään rauhaa. Tarvitsen rohkean sydämellisen tytön apua puhdistamaan järvi.»
«Aion auttaa sinua!» Aino huudahti innokkaasti.
Emännän silmät kirkastuivat. «Tarvitsemme kolme loitsua palauttaaksemme järven rauhan. Ensimmäinen loitsu on löydettävä sielunrauhassa olevasta sammalta.»
«Missä se on?» kysyi Aino.
«Sammalta löytyy vain maan alta kivien alla», Metsän Emäntä vastasi vakavasti.
Aino suuntasi kohti ensimmäistä haastettaan, tunne pulssiessaan rinnassaan. Hän kaivoi kiviä maasta ja etsi sammalta tunnollisesti useita tunteja ennen kuin viimeinkin löysi kauniin vihreän pehmusteen maan uumenista.
«Hyvin tehty!» Metsän Emäntä hymyili lämpimästi ottaessaan sammalen vastaan. «Toinen loitsu vaatii sinulta rohkeutta; sinun on kohdattava pahat henget metsän sydämessä.»
«En pelkää!», Aino vastasi itselleen rohkeutta keräten.
He suuntasivat yhdessä pimeään metsään, jossa varjot tanssivat puiden lomassa ja synkkää huminaa kuului ilmassa. Äkkiä he näkivät viisi tummaa hahmoa lentämässä heidän ylleen.
«Miksi olette täällä?», Aino kysyi ääni väristen mutta päättäväisenä.
«Pyrimme tuhoamaan tämän järven», yksi hengeistä vastasi ivallisesti. «Se ei enää ole teidän!»
Aino sulki silmänsä hetkeksi ja muisti kaikkien metsän eläinten sekä kasvien kärsimykset – ne tarvitsivat häntä nyt enemmän kuin koskaan ennen! Hän avasi silmänsä jälleen täynnä valoa ja voimaa: «Te ette voi hallita tätä paikkaa! Rakkaus luonnosta voittaa aina pahuuden!»
Hänen sanansa resonoivat ympäristössä kuin musiikki; henget alkoivat vetää takaisin heidän tummaa voimaansa vastaan taistellen iloa kohtaan, jota tämä nuori tyttö edusti.
Viimeinkin pahat henget menettivät voimansa ja pakenivat metsän syvyyksiin sähisten epätoivoisina.
Kolmas loitsu odotti nyt Annaa – sen totuus piili hänen sisällään: veden puhtaus riippuu ihmisen sydämestä.
«Ainoa tapa puhdistaa vesi on kertoa tarina kaikille eläimille ympärilläsi», Metsän Emäntä neuvoi.
Aino kokosi kaikki ystävänsä – linnut, oravat, jopa villit hirvet tulivat kuuntelemaan mitä hänellä oli sanottavana. Hän aloitti kertomuksen elämän perusarvoista: rakkaudesta toisia kohtaan sekä luonnon kunnioittamisesta.
«Luonto opettaa meille kaiken tarpeellisen,» hän sanoi silmät kiiluen innostuksesta ja riemusta mentessään tarinan jokaisen osan täydellisesti esiin.
Vihdoin tarinan päätteeksi järvi alkoi kimaltaa entistäkin kirkkaammin; paha oli paennut pois samalla kun hyvä energia virtasi takaisin luontoon!
Metsän Emäntä katsoi Ainon ylpeydellä. “Olet todella rohkea tyttö! Olet saanut aikaan suuria asioita.”
“Kiitos,” Aino hymyili nöyränä mutta onnellisena tietoisena siitä kuinka tärkeää on puolustaa luontoaan sekä jakaa sen kauneus muiden kanssa.
Opetus: «Tyttö»
Luonnon kunnioitus ja rakkaus lähimmäisiä kohtaan ovat voimakkaita aseita pahuutta vastaan – yhdessä voimme saavuttaa suuria asioita.
