Satu: «Tyttö ja pieni susi»
Kaukana pohjoisessa, syvällä metsässä, jossa puut kuiskivat tuulen mukana ja tähdet valaisivat öitä kuin timantit, asui pieni tyttö nimeltä Aino. Hän oli utelias ja rohkea, aina tutkimassa salaperäisiä polkuja ja kauniita järviä, jotka loistivat sinisenä auringon paisteessa. Aino rakasti luontoa yli kaiken; hän vietti päivät juosten pitkin metsiä, keräten kukkia ja kuunnellen lintujen laulua.
Eräänä kirkkaana aamuna, kun aamu-usva vielä leijaili kuin pehmeä verho metsän ylle, Aino huomasi jotakin erikoista. Pieni susi, joka oli niin nuori että sen turkki oli vielä pehmeä kuin sametti, istui kivellä pienen purokkeen vieressä. Susi näytti surulliselta ja pelokkaalta. «Miksi itket, pieni susi?» Aino kysyi astuessaan varovasti lähemmäksi.
Susi nosti katseensa ja sanoi vapisevalla äänellä: «Olen eksynyt enkä löydä takaisin kotiini. Emotani ei ole täällä.» Aino tunsi sydämessään myötätuntoa. «Älä huoli,» hän vastasi lempeästi. «Voimme etsiä yhdessä äitiysi.»
Ja niin he aloittivat matkansa syvälle metsään. He kävelivät pitkin kiemurtelevia polkuja, ihastellen kauniita kukkia ja kuuntelemalla metsän ääniä ympärillään. Aino kertoi sudelle tarinoita ystävyydestä ja rohkeudesta; hän puhui siitä kuinka tärkeää on olla lempeä toisia kohtaan ja miten luonto on meidän paras ystävämme.
Matkallaan he kohtasivat monia haasteita. Erityisesti kun he saapuivat suurelle joelle, joka virtasi hurjana heidän edessään. «Miten ylittäisimme tämän?» pieni susi kysyi huolestuneena.
«Aina löytyy ratkaisu,» Aino sanoi hymyillen. Hän näki lähempänä suuren puun juuren, joka ulottui joen yli kuin silta. Yhdessä he tukivat itsensä puuta vasten ja ylittivät joen huolellisesti.
Kun he olivat päässeet toiselle puolelle, metsä alkoi muuttua entistä tiheämmäksi ja pimeämmäksi. Äkkiä heidän eteensä ilmestyi suuri karhu! Se seisoi uhmakkaana heidän tiellään muristen matalasti kuin ukkonen taivaalla. «Miksi olette täällä?» karhu kysyi vakavasti.
«Me etsimme hänen perhettään,» Aino sanoi rohkeasti viitaten pieneen suteen vierellään. «Emme tarkoita pahaa.» Karhu katsoi heitä hetken hiljaa ennen kuin se puhui jälleen: «Jos pystytte selviytymään kolmesta tehtävästäni, voitte jatkaa matkaanne.»
Aino nyökkäsi innokkaasti; hän tiesi tästä olevan vain yksi este lisää heidän seikkailussaan.
Ensimmäinen tehtävä oli löytää kolme erityistä kiveä metsän sylistä – hopeinen, kultainen ja rubiininen – jotka kaikki edustivat erilaisia arvoja: ystävyyttä, rohkeutta ja rakkautta. Pitkän etsinnän jälkeen Aino löysi ensimmäisen kiven hopeisena kiiltävänä järven rannalta; toinen löytyi vanhan tammen juurelta säihkyvän kultaisena; kolmas piiloutui punaisen marjapuun alle rubiininkirkkaana.
Toinen haaste oli rakentaa suoja sateelta käyttäen vain luonnonmateriaaleja – oksia, lehtiä ja sammalta – johon he voisivat piiloutua yön ajaksi ennen seuraavan päivän jatkamista.
Viimeiseksi karhu pyysi heitä kertomaan tarinan jostain elämästään – jotain mikä yhdisti heidät toisiinsa tai opetti tärkeän opetuksen. Aino mietti hetken ja alkoi kertoa tarinaa siitä päivästä jolloin hän oli ensimmäisen kerran auttanut loukkaantunutta lintua parantumaan jalastaan; siitä kuinka se lintu palasi takaisin lentämään vapaana hänen avullaan.
Karhun silmät pehmenivät tarinan aikana eikä se enää näyttänyt niin pelottavalta kuin aluksi.
«Te olette todellisia ystäviä,» karhu sanoi lopulta hyväksyen heidän ponnistelunsa sekä osoittaen tietävänsä tien suden kotiin.
He lähtivät yhdessä karhun kanssa kohti mäkeä joka johti suurelle laaksolle — siellä susien pesä odotti paluutaan.
Kun viimein saavuttivat pesän reunalle, pieni susi hyppi ilosta nähdessään äitinsä odottamassa häntä innokkaana: «Luulin menettäneeni sinut ikuisesti!» Äiti susi sanoi itkien onnellisena lapsensa nähdessään jälleen.
Ainoa hymyili sydämestään sillä hän ymmärsi juuri tehneensä jotain kaunista — ei vain auttanut pientä sutta vaan myös luonut uuden ystävyyden karhun kanssa sekä oppinut arvokkaita asioita matkasta saatuaan rohkeutta itsekin kaikkien esteiden yli.
Kun yöt tulivat mustiksi taivaan tähdissä liikkuvat revontulet loistavat yhä korkealla yllä symboloimassa sitä voimaa jonka ystävyys voi synnyttää!
Opetus: «Ystävyys on voima»
Mikäli sydämemme ovat avoimia ovia toisillemme – yhteistyö saa aikaan ihmeitä! Vaikka tie olisi vaikea tai esteet pelottavia – oikealla seuralla jopa mahdottomat asiat voidaan saavuttaa.
