Satu: «Unelmien kristallilähde»
Kaukana pohjoisen metsien syvyyksissä, siellä missä tuuli kuiskii vanhoja tarinoita ja tähdet tanssivat taivaalla, oli salaperäinen lähde, jota kutsuttiin Unelmien kristallilähteeksi.
Tämä lähde ei ollut vain tavallinen vesi; se säihki kuin tuhansia timantteja, ja sen vedessä asui voimia, joita ei voitu sanoin kuvata. Se oli paikka, johon vain harvat uskaltautuivat, sillä lähteen ympärillä leijui taika, joka houkutteli sekä hyviä että pahoja aikeita.
Eräänä kesäyönä nuori tyttö nimeltä Aino päätti lähteä seikkailulle. Hän oli kuullut tarinoita lähteestä isoisältään, joka oli kertonut, kuinka sen vedestä voi juoda ja toteuttaa sydämensä toiveet.
Aino oli unelmoinut matkasta ja seikkailuista, ja nyt hän halusi nähdä lähteen omin silmin. Hänen sydämensä oli täynnä toivoa, ja hänen rohkeutensa johdatti hänet syvälle metsään.
«Aino, onko tämä todella viisasta?» hänen ystävänsä Eero kysyi huolestuneena. «Metsä on pimeä, ja siellä voi olla vaaroja.»
«Aino hymyili. «Eero, elämä on täynnä riskejä. Jos emme uskalla unelmoida, emme koskaan saa tietää, mitä voimme saavuttaa.»
He lähtivät yhdessä matkaan, syöksyen metsän suojiin, missä valon säteet tanssivat puiden välistä. Heidän matkansa oli täynnä ihmeitä: he kohtasivat metsän eläimiä, jotka puhuivat heille ja näyttivät heille salaisia polkuja. Yksi kaunis lintu, jonka sulat olivat kuin kultaa, johdatti heitä erityisesti eteenpäin.
«Katsokaa, se on Kulta-Peura!» Eero huudahti. «Se johtaa meidät lähteelle!»
Mutta heidän matkaansa varjosti varoittava ääni, joka kuiskasi tuulen mukana. «Varokaa, lapset! Lähteen voimat eivät ole leikkisiä.» Se oli vanha noita, joka vartioi lähteen ympäristöä. Hänen kasvonsa olivat täynnä viisauden ja tuskan merkkejä.
«Noita, miksi vartioit tätä paikkaa?» Aino kysyi rohkeasti. «Haluamme vain nähdä Unelmien kristallilähteen.»
«Noidan silmät kimmelsivät. «Lähde on voimakas, mutta sen voima voi olla sekä siunaus että kirous. Jos teette itsekeskeisiä toiveita, voitte menettää enemmän kuin voitte voittaa.»
Aino ja Eero katsoivat toisiaan epätoivoisina. «Miten voimme varmistaa, että toiveemme ovat puhtaita?» Aino kysyi.
«Noidan hymy oli hämärä. «Teidän on todistettava sydäntenne puhtaus. Vain yhdessä voitte voittaa esteet, joita kohtaatte.»
He jatkoivat matkaansa, ja pian he saapuivat Unelmien kristallilähteelle. Se säihki kuin tähdet yössä, ja sen vesi kutsui heitä. Aino otti ensimmäisen askeleen kohti lähdettä, mutta Eero tarttui hänen käteensä. «Muista, mitä noita sanoi. Meidän on tehtävä toiveemme yhdessä.»
«Hyvä on,» Aino vastasi. «Tehdään se.»
He sulkivat silmänsä ja sanoivat yhdessä: «Toivomme, että saamme rohkeutta auttaa muita ja suojella tätä kaunista metsää.»
Lähteen vesi alkoi loistaa kirkkaammin, ja sen pinnalla näkyi valokuvia heidän tulevaisuudestaan – seikkailuja, ystävyyksiä ja suuria tekoja.
Kun he avasivat silmänsä, he huomasivat, että he olivat saaneet lisää rohkeutta ja viisautta. He tunsivat sydämissään, että he olivat nyt osa metsän taikaa.
Palatessaan kylään he kohtasivat monia haasteita. Kylän asukkaat kärsivät metsäpalosta, ja pelko valtasi heidän sydämensä. «Meidän on autettava heitä,» Aino sanoi päättäväisesti. «Meillä on voimaa, ja voimme käyttää sitä yhdessä.»
He keräsivät ystävänsä ja alkoivat suunnitella pelastustoimia.
Yhdessä he sytyttivät nuotion, joka houkutteli eläimiä, ja näin he saivat apua metsän väeltä.
He kantoivat vettä ja rakensivat esteitä tulen ympärille.
Kyläläiset seurasivat esimerkkiä, ja pian he kaikki työskentelivät yhdessä, kunnes tuli saatiin hallintaan.
Kun tuli oli sammutettu, kylän asukkaat kiittivät Ainoa ja Eeroa. «Olette todellisia sankareita,» yksi vanha nainen sanoi, «teidän rohkeutenne ja ystävyytenne on pelastanut meidät.»
Aino ja Eero katsoivat toisiaan hymyillen. He olivat ymmärtäneet, että todellinen taika ei ollut lähteessä, vaan heidän ystävyydessään ja kyvyssään tehdä hyvää yhdessä.
Hymyillen he palasivat metsään, jossa he taas näkivät Kulta-Peuran. «Olette oppineet arvokkaimman opetuksen,» se sanoi. «Todellinen unelma toteutuu, kun käytätte voimaanne muiden hyväksi.»
He kiittivät lintuja ja metsää ja palasivat kotiin, sydämissään rauha ja ilo.
Opetus: «Unelmien kristallilähde»
Kertomus opettaa meille, että todelliset unelmat eivät ole itsekeskeisiä, vaan ne syntyvät halusta auttaa muita. Yhdessä voimme voittaa esteet ja löytää voiman, joka asuu sydämissämme.
Kun käytämme lahjamme ja unelmamme yhteiseksi hyväksi, elämme elämää, joka on täynnä taikaa ja merkitystä.
Salaperäisen peilin tarina
Lumotun metsän portti
Taikavuoren kätketty salaisuus
Metsän vartijan varjo
