Satu: «Yksi lämmin katse»
Syksy oli saapunut Suomeen, ja metsät olivat pukeutuneet ruskan väriloistoon. Kaukana, järven rannalla, seisoi nuori tyttö nimeltä Aino. Hänen pitkät, tummat hiuksensa valuivat kuin vesiputous hänen hartioiltaan, ja hän katseli hiljaa peilityyntä vettä. Järven pinta heijasti kauniisti kirkasta taivasta, jonka yllä kierteli muutamia valkoisia pilviä.
Aino piti luonnosta enemmän kuin mistään muusta. Hän rakasti vaeltaa metsissä, kuunnella lintujen laulua ja hengittää raikasta ilmaa. Mutta tänään hän tunsi itsensä yksinäiseksi. Hänen ystävänsä olivat kaikki kiireisiä omissa asioissaan, eikä hänellä ollut ketään jakamassa hetkiä tämän rauhallisen kauneuden kanssa.
Kun Aino huomasi pienen veneen lipuvan järvellä, hänen huomionsa kiinnittyi siihen. Veneessä istui poika, joka näytti olevan suunnilleen hänen ikäinen. Hänellä oli lyhyet vaaleat hiukset ja siniset silmät, jotka välkkyivät auringonvalossa kuin kirkkaat tähdet yötaivaalla.
«Hei!» Aino huusi ujosti. Poika nosti katseensa veneestä ja hymyili lämpimästi takaisin.
«Moi! Olen Eero,» poika vastasi. «Miksi istut täällä yksin?»
Aino tunsi sydämensä läikähtävän. Eeron lämmin katse sai hänet tuntemaan itsensä erityiseksi. «Olen vain nauttimassa kauniista päivästä,» hän sanoi hieman ujosti.
Eero souti lähemmäksi rantaa ja pysähtyi veneensä kanssa aivan Ainon viereen. «Voin tarjota sinulle kyydin järvelle», hän ehdotti innostuneesti. «Se on upeaa nähdä maisemaa vedestä käsin.»
Aino epäröi hetken, mutta ajatus seikkailusta houkutti häntä. «Olisi ihanaa!» hän vastasi, ja hetkessä hän nousi veneeseen. Heidän nauraessaan ja jutellessaan aika kului nopeasti.
Vene lipui pitkin järveä, kunnes he saapuivat pieneen saareen keskelle järveä. Saari oli täynnä vanhoja puita ja kukkia, jotka tuoksuivat makealta kesältä vielä syksyn kynnyksellä.
«Tässä on täydellinen paikka piknikille», Eero sanoi innostuneena avaten eväsreppunsa.
He jakoivat eväitään – Aino toi mukanansa marjoja ja Eero leipää sekä juustoa – nauttien toistensa seurasta. He keskustelivat unelmistaan: Aino halusi matkustaa ympäri maailmaa tutustumaan uusiin kulttuureihin ja Eero haaveili tulevasta kalastajaurastaan isänsä jalanjäljissä.
Kuitenkin yhtäkkiä taivas tummeni ja ukkonen alkoi jyrähtää kaukana horisontissa. Aino katsoi Eeroa pelokkaana: «Mitä me teemme? Meidän pitäisi palata.»
Eero hymyili rohkaisevasti: «Älä huoli! Osaan soutaa hyvin.» Hän ohjasi venettä taitavasti kohti rantaa, mutta myrsky yltyi nopeasti yllättäen heidät molemmat.
Vesi alkoi lainehtia voimakkaasti veneen ympärillä ja sade roiskui heidän kasvoilleen kuin kyyneleet taivaalta. «Pidä kiinni!», Eero huusi yli myrskyn äänen.
Kuin ihmeen kautta he onnistuivat navigoimaan veneellä kohti turvallista maata juuri ennen myrskyn pahimpia kohtia.
Rannalle päästyään he juoksivat suojaan läheiseen vanhaan mökkiin, jota ympäröivät paksut puut och tiheät pensaat.
Mökissä oli vanhoja esineitä ja kirjoja pölyttyneenä hyllyillä; tunnelma oli mystinen mutta rauhoittava. He katsoivat toisiaan nauraen hermostuneesti ukkosen jyrähdellessä ulkona.
«Kuvittelepa tätä päivää! Tiesitkö että rakastan seikkailuja?» Eero kysyi silmät loistaen innosta.
Aino nyökkäsi hymyillen: «Ja minä rakastan ystävyyttä.» Vähitellen sade lakkasi; he istuivat takkatulen äärellä jutellen kaikesta mahdollisesta – unelmista, peloista sekä rakkaudesta luontoon.
Kun ilta saapui ja tähdet alkoivat ilmestyä taivaalle, Aino tajusi jotain tärkeää: Yksi lämmin katse voi muuttaa koko päivän suunnan tai jopa elämän suunnan täysin uudeksi.
Pian he kuulivat pehmeän äänen – metsässä liikkuva eläin tuli näkyviin; se oli pieni hirvi joka tarkkaili heitä uteliaana.
«Saattaa olla ettei se pelkää meitä», Aino sanoi hiljaa.Eero nyökkäsi: “Luonto on täynnä yllätyksiä.”
Illan kuluessa valohetket vaihtuivat gemoiksi täydentämään tätä erikoista päivää.
Aina näki kuinka yksi lämmin katse todella sai aikaan yhteyden kahden ihmisen välillä — tai jopa koko luonnon!
Opetus: «Yksi lämmin katse»
Päivän päätteeksi Ainolle valkeni todellinen opetus: Yksi lämmin katse voi luoda syvän yhteyden ihmisten välille sekä avata ovia uusia ystävyyksiä varten — ei vain ihmisluonnossa vaan myös luonnon kauneudessa itsessään.
