Satu: «Yksi yksinäinen tammi»
Kaukana Suomelle tyypillisessä, tiheässä metsässä seisoi vanha tammi, jota kutsuttiin Yksinäiseksi Tammeeksi. Se oli niin suuri ja majesteettinen, että sen oksat ulottuivat korkealle taivaaseen, niiden vihreät lehdet kuhisivat kevyessä tuulessa. Tammi oli todellinen luonnon ihme, mutta sen suurin surumielisyys oli se, että se seisoi yksinään keskellä avaraa metsää.
Kun kesä tuli ja aurinko paistoi kirkkaasti, eläimet tulivat usein tammen juurelle lepäilemään varjossa. Oravat hyppelivät ympäriinsä, keräten pähkinöitä ja leikkien toistensa kanssa. Peurat ja jänikset nauttivat rauhasta, jonka tammi tarjosi heille. Mutta vaikka tammi iloitsi ystäviensä seurasta, se tunsi silti syvää yksinäisyyttä; se kaipasi toista tammea jakamaan salaisuuksiaan ja tarinoitaan.
Eräänä päivänä nuori poika nimeltään Kai vaelsi metsän halki etsimään seikkailuja. Hän rakasti luontoa yli kaiken ja piti erityisesti puiden kauneudesta. Kun hän huomasi Yksinäisen Tammen seisovan ylväänä muita puita matalampana, hän jäi ihailemaan sitä. «Voi kuinka kaunis sinä olet», Kai sanoi hiljaa tammen juurella.
«Kiitos, nuori ystävä», vastasi tammi pehmeällä äänellä. Kai säikähti hiukan — ei ollut koskaan kuullut puiden puhuvan! «Miksi sinä olet täällä yksin?» poika kysyi uteliaana.
«Koko elämäni olen odottanut toista kuin minä», tammi vastasi surullisesti. «Kaipaan ystävää jakamaan kanssani kauneimmat hetket ja suurimmat myrskyt.»
Kai tunsi sydämessään sääliä yksinäistä puuta kohtaan. Hän päätti vierailla tammen luona joka päivä. Ajan myötä heistä tuli hyviä ystäviä; Kai kertoi tarinoita maapallon kaukaisista kulmista, kun taas tammi kertoi muistojaan vuodenaikojen vaihtumisista ja siitä, mitä oli nähnyt satojen vuosien aikana.
Syksyn tullessa metsän ympärille alkoi levitä ruskan väriloisto. Tammi riemuitsi keltaisista ja punaisista lehdistään, mutta samalla se tunsi pelkoa — talvi lähestyi nopeasti kuin varjo pimeydessä. Kai huomasi tämän huolen ja päätti auttaa ystäväänsä.
«Kai! Kiitos kun olet täällä», tammi sanoi eräänä iltana tähdistön loisteessa. «Mutta mitä tapahtuu talven tullen? Pelkään kylmyyttä.»
«Älä pelkää!» Kai vakuutti lempeästi. «Minulla on suunnitelma! Kerätään yhdessä höyheniä ja kuivaa ruohoa suojaksi juurillesi!»
Tammi ilahtui tästä ideasta ja he alkoivat työstää hanketta yhdessä; heidän ystävyytensä kasvoi entisestään talven lähestyessä.
Talvi saapui lumisten kinosten kera kuin valkoinen peitto peitti metsän maanpinnan. Kai palasi yhä päivittäin tarkastamaan Yksinäistä Tammea; hän toi mukanaan lämmintä teetä termospullostaan ja höyhenpeitteitä suojaksi juurille.
“Kiitos sinulle,” tammi sanoi lämpimästi yhden talvi-iltana kun Kai istui sen juurella nuotion äärellä kehräten tarinoita pois pimeydestä. “Et ole vain antanut minulle suojaa, vaan myös sydänystävän.”
Talven kuluessa he oppivat selviytymään yhdessä; Kiitos Kain rohkeuden ja kekseliäisyyden tammikin oppi olemaan vahva kovissa olosuhteissa — pelko muuttui lopulta turvallisuuden tunteeksi.
Keväällä lumen sulatessa jäätävä virta alkoi pulputtaa taas eloon metsiin — Yksinäinen Tammi heräsi uudelleen eloon uuden energian myötä! Uudet lehdet puhkesivat esiin kuin vihreät unelmat taivasta kohti.
Kun kesäinen auringonpaiste jälleen kutitti oksia, metsä täyttyi elämän riemusta kuten ennenkin – mutta nyt Yksinäinen Tammi ei ollut enää niin yksinäinen! Se oli löytänyt sydänystävänsä Kain avulla! Elävät olennot tulivat takaisin katsomaan heidän sanomisiaan; aikaisempi surumielisyys vaihtui iloisiin naurunhetkiin eläinten keskuudessa sekä nuoren pojan huhuiluun upeista kesäsateista.
Lopulta he juhlivat omaa erityistä juhlaansa… Kain suuret syreenit kukkivat tuoden mukaansa suloisen tuoksun kaikkialle ympärilleen – siinä hetkessä kaikki ymmärsivät jotain tärkeää:
«Me olemme osa suurempaa kuvaa,» kai huudahti iloisesti valaisemalla koko alueen hymyllään – “Yksinäisyys voi olla vahvistava voima kun löytää oikean ystävän!”
Elämä jatkui onnellisesti ja jokainen päivä toi mukanaan uuden mahdollisuuden löytää rakkautta luonnon kauneudesta sekä ihmisten välisestä yhteydestä — Yksi voima yhdisti heidät ikuisesti: ystävyys!
Opetus: «Yksi yksinäinen tammi»
Sydämellinen tarina opettaa meille arvokkuuden hyödyn jakamista sekä kumppanuuden voimaa luonnossa — epätoivo saattaa muuttua toivoksi kun oikea ystävyys löytyy jopa kaikkein yllättävimmissä tilanteissa.
