Satu: «Yön Linnut ja Salaperäinen Metsä»
Kaukana pohjoisessa, syvän sinisen taivaan alla, jossa revontulet tanssivat yössä, oli pieni kylä nimeltä Kaunislahti. Kylä oli ympäröity tiheällä metsäalueella, jossa ikivanhat puut seisoivat kuin vartijat, suojelemassa salaisuuksiaan. Tämä metsä, nimeltään Salaperäinen Metsä, oli kuuluisa yön linnuista, jotka lauloivat kauneimpia laulujaan, kun aurinko laski horisonttiin.
Eräänä iltana, kun kuu valaisi polkuja hopeisella valollaan, nuori tyttö nimeltä Aino päätti lähteä seikkailulle metsään. Hän oli kuullut tarinoita yön linnuista, jotka kykenivät täyttämään toiveita, mutta vain, jos niitä kuunteli sydämellään. «Miksi en voisi löytää heitä?» Aino mietti itsekseen, kun hän pukeutui lämpimiin vaatteisiin ja otti mukaansa pienen repun, johon hän pakatti pieniä herkkuja.
Aino käveli metsäpolkua pitkin, kuunnellen ympärillään luonnon ääniä. Tuuli humisi puiden oksissa ja tähdet alkoivat syttyä taivaalle. «Minun on oltava varovainen», Aino kuiskasi itselleen, «tämä metsä on täynnä salaisuuksia.» Hänen sydämensä sykki innosta, mutta myös pelosta.
Yhtäkkiä hän kuuli kauniin laulun, joka leijui ilmassa kuin aamu-usva. «Se on heitä!» Aino huudahti. Hän seurasi ääntä syvemmälle metsään, ja pian hän näki joukon lintuja, joiden sulat hehkuivat kaikissa sateenkaaren väreissä. Linnut olivat kuin eläviä jalokiviä, ja niiden laulu oli niin suloista, että Aino unohti kaikki huolensa.
«Löysit meidät, pieni ystävä», yksi linnuista, jonka nimi oli Lumi, sanoi. «Miksi olet täällä yöllä?»
«Haluan kuulla teidän lauluanne ja toivon, että voisitte auttaa minua», Aino vastasi ujosti. «Unelmani on nähdä maailmaa, kokea uusia asioita.»
Lumi luki Ainon silmistä hänen toiveensa ja vastasi: «Kuitenkin, jotta voimme auttaa sinua, sinun on ensin autettava meitä. Metsässä on vaarallinen olento, joka on pelästyttänyt meidät. Hän varastaa laulumme, ja ilman sitä emme voi täyttää toiveita.»
Aino tunsi pelon nipistyvän sydämessään. «Mikä se olento on?» hän kysyi.
«Hän on Varjo, iso ja pelottava. Hän asuu syvällä metsässä, ja vain rohkea sydän voi kohdata hänet», Lumi selitti. «Mutta yhdessä voimme voittaa hänet.»
Ystävälliset linnut alkoivat opettaa Ainolle metsästä selviytymisen taitoja. He näyttivät hänelle, miten löytää syötävää, kuinka rakentaa suojaa ja miten liikkua äänettömästi. Aino oppi nopeasti, ja hänen pelkonsa alkoi haihtua.
Kun he olivat valmiita, Aino ja linnut suuntasivat syvemmälle metsään Varjon pesälle. Matka oli täynnä esteitä; pimeät kolot, tiheät pensaat ja pelottavat äänet. Mutta Aino muisti lintujen opetukset ja pysyi rohkeana.
Lopulta he saapuivat Varjon pesälle, joka oli valtava ja synkkä. «Meidän on kohdattava hänet yhdessä», Aino sanoi linnuille. He nousivat korkealle puuhun ja katsoivat alas pesälle. Varjo istui siellä, kietoutuneena pimeyteen.
Aino huusi: «Varjo! Miksi pelotat lintuja? Miksi varastat heidän laulunsa?»
Varjo nousi ja katsoi Ainoa. «Minä olen yksinäinen, enkä tiedä, miten olla onnellinen. Jos varastan heidän laulunsa, voin tuntea itseni vahvaksi.»
Aino tunsi sääliä Varjoa kohtaan. «Mutta voisitko olla vahva ystävyydessä, etkä pelossa? Ystävyys voi antaa sinulle enemmän voimaa kuin yksinäisyys koskaan.»
Varjo mietti hetken, ja linnut alkoivat laulaa pehmeästi. «Ehkä… ehkä voisin kokeilla», hän sanoi. «Mutta miten?»
Aino hymyili ja sanoi: «Tule mukaan. Yhdessä voimme oppia, miten olla ystäviä.» Varjo katsoi lintuja ja sitten Ainoa, ja hitaasti hän astui heidän luokseen.
Yhdessä he lauloivat ja tanssivat metsässä. Varjo oppi, että laulu tuo valoa, ja pian hän huomasi, ettei ollut enää yksinäinen. Hän liittyi lintujen joukkoon, ja he jakoivat lauluja ja tarinoita, jotka yhdistivät heidät.
Kun aurinko nousi, Aino ymmärsi, että hänen toiveensa oli jo toteutunut. Hän oli saanut ystäviä ja oppinut, että rohkeus ja ystävyys voivat voittaa pelon. «Kiitos, ystävät», hän sanoi linnuille ja Varjolle. «Olen ikuisesti kiitollinen.»
Kun Aino palasi kotiin, hänen sydämensä oli täynnä iloa ja rauhaa. Hän tiesi, että vaikka yön linnut ja Salaperäinen Metsä olivat nyt hänen ystäviään, ne muistuttivat häntä siitä, että todellinen voima tulee sydämestä ja ystävyydestä.
Opetus: «Yön Linnut ja Salaperäinen Metsä»
Elämän poluilla ystävyys on vahvin voima, joka valoa tuo ja pimeyden voittaa. Kun sydän on avoin, kaikki unelmat voivat toteutua.
